Energia- ja ilmastostrategian valmistelussa on uskallettava pohtia maailmaa aivan eri lähtökohdista kuin mihin olemme perinteisesti tottuneet, kirjoittaa EK:n johtaja Sari Siitonen Kauppalehden Debatissa 22.8.

Uusiutuva energia on tulevaisuudessa paljon muutakin kuin arvio siitä, riittääkö maassamme puuta poltettavaksi. Energia- ja ilmastostrategian valmistelussa on uskallettava pohtia maailmaa aivan eri lähtökohdista kuin mihin olemme perinteisesti tottuneet. Muuten voi tulla kalliiksi. Aivan fundamentaalinen seikka strategian valmistelussa on se, miten arvioimme energian hinnan kehittyvän. Hintojen ennustaminen on vaikeaa, ja siksi päätöksenteossa pitäisikin varautua jopa radikaaleihin hintavaihteluihin. Nyt näin ei valitettavasti ole.

Strategiatyön perusskenaariossa polttoaineiden hinnat ja eri energiamuotojen tuotantokustannukset on kiinnitetty tietylle tasolle asiantuntija-arvioihin perustuen.

Kivihiilen hinnan arvioidaan pysyvän suunnilleen nykytasollaan kaksi seuraavaa vuosikymmentä. Öljybarrelin uskotaan kallistuvan noin 50 dollarista 85 taalaan vuoteen 2020 mennessä. Ydinvoima on skenaariossa tuotantokustannuksiltaan edullisin energiamuoto vielä 2020, mutta aurinko- ja maatuulivoima saavuttaisivat sen vuoteen 2030 mennessä. Onko riskinä, että strategia perustuu vääriin hintaolettamiin?

Energian hintaan vaikuttavat monet tekijät kysynnästä maailman politiikkaan ja teknologian kehitykseen. Nämä seikat vaikuttavat vieläpä ristiin.  Historiasta voi ottaa oppia, vaikka se ei aina toistakaan itseään.

Öljyn hinnalle oli 1990-luvulla nyrkkisääntö: hinta on 20 dollaria barrelilta. Oli vaikea kuvitella, että hinta nousisi joskus reilusti yli sataan dollariin – tai että se huipun saavutettuaan vielä palaisi muutamiin kymppeihin. Mutta niin vaan hinta romahti ja vieläpä aika nopeasti.

Yhtä lailla tuuli- ja aurinkoenergian tuotantokustannukset ovat muuttuneet. Suunta on ollut voimakkaasti alaspäin. Energia- ja ilmastostrategian perusskenaariossa on lähtöoletuksena, että aurinkosähkön tuotantokustannus on vuonna 2020 yli 100 eur/MWh ja vielä 2030 noin 75 eur/MWh. Dubaissa kuitenkin rakennetaan jo nyt aurinkoenergiaa, jonka tuotantokustannus jää alle 30 eur/MWh.

Tottakai Dubaissa on enemmän aurinkoa kuin täällä pohjolan perukoilla pimeinä talvipäivinä. Aurinko- ja tuulisähkön tuotantoon liittyy myös suurta vaihtelua, joka sotkee sähkömarkkinoita eikä järkevänhintaista, laajan mittakaavan sähkön varastointiratkaisua vielä ole. Ja riittävätkö edes paneeleissa käytettävät harvinaiset maametallit? Näin me usein ajattelemme.

Jos asiantila ei tästä tulevalla vuosikymmenellä muutu, voimme olla tyytyväisiä strategiatyöhömme.

Mutta miten käy energiapoliittisten päätösten, jos perustamme ne liian konservatiivisiin näkemyksiin? Jos öljyn hinta nouseekin taas huippulukemiin, aurinkoenergian hinta jatkaa laskemistaan ja entistä parempia akkuja löytyy entistä halvemmalla? Jos sähkö onkin tulevaisuudessa paljon halvempaa ja henkilöautomme toimivat sähköllä? Tai jos emme edes halua omistaa autojamme ja tavaroitamme, vaan jaamme niitä erilaisten alustojen kautta?

Tämä on aika lailla erilainen maailmankuva kuin strategiatyön perustana käytetty. Mutta oikeastaan kaikki tarvittava teknologia tällaiseenkin maailmaan on jo olemassa. Kyse on pikemminkin hinnoista ja asenteistamme.

Jos perustamme tulevaisuuden energiainvestoinnit vanhojen totuuksien varaan, se voi tulla kalliiksi. Suomen elinkeinorakenne on hyvin energiavaltainen, ja monet tuotteet ja palvelut kilpailevat kansainvälisillä markkinoilla. Jos muualla tuotettu energia on halvempaa, on se kilpailuetu siellä toimiville.

Jotta voimme turvata yritystemme kilpailukyvyn, tarvitsemme edullista ja toimitusvarmaa energiaa. Kun määrittelemme edullisuutta, vertailukohta ei välttämättä olekaan nykyhinta vaan kilpailevien markkinoiden hintataso.

Kun strategiatyön yhteydessä mietitään uusiutuvaa energiaa, on katsottava maailmaa myös aivan eri lähtökohdista kuin mihin olemme perinteisesti tottuneet. Tulevaisuuden uusiutuva energia on paljon muutakin kuin puun polttoa.

Kirjoitus on julkaistu Kauppalehden Debatti-palstalla 22.8.

Kaupungistuminen on trendi, joka tuo mukanaan monia uusia haasteita ja mahdollisuuksia. Arvioiden mukaan 66 prosenttia maailman ihmisistä asuu vuoteen 2050 mennessä urbaaneilla alueilla, mikä haastaa esimerkiksi kaupunkien liikennejärjestelyt. Liikenteen merkitys on keskeinen päästöjen vähentämisessä, mutta ratkaisua kaipaavat myös kaupunkien liikenneruuhkat. Kyse on siitä, miten kaupungit pystyvät tarjoamaan mahdollisimman vähäpäästöisen, miellyttävän, vauraan ja turvallisen asumisympäristön. Suomessa…

Kaupungistuminen on trendi, joka tuo mukanaan monia uusia haasteita ja mahdollisuuksia. Arvioiden mukaan 66 prosenttia maailman ihmisistä asuu vuoteen 2050 mennessä urbaaneilla alueilla, mikä haastaa esimerkiksi kaupunkien liikennejärjestelyt. Liikenteen merkitys on keskeinen päästöjen vähentämisessä, mutta ratkaisua kaipaavat myös kaupunkien liikenneruuhkat.

Kyse on siitä, miten kaupungit pystyvät tarjoamaan mahdollisimman vähäpäästöisen, miellyttävän, vauraan ja turvallisen asumisympäristön. Suomessa kaupungistuminen on toki eri mittakaavassa kuin maailman todellisissa suurkaupungeissa, mutta monesti ratkaisuja voidaan kehittää Suomessa ja tarjota niitä sitten muulle maailmalle.

Myös EU:ssa on ryhdytty selvittämään asiaa. EU:n älykkäät kaupungit -hankkeessa (virallisesti EIPSCC-hanke) on tuotu yhteen erilaisia toimijoita yrityksistä kaupunkien virkamiehiin ja lainsäätäjiin. Merkittäviksi asioiksi ovat nousseet asuminen ja liikenne, niissä käytettävä energia sekä digitalisaation tuoma potentiaali alueiden ja toimintojen kehittämisessä. Erityisesti on tarkasteltava näiden toimialojen rajapintoja.

Tarve yhteistyöhön näkyy niinkin yksinkertaisessa asiassa kuin kaupunkilaisten käyttöön suunnitelluissa joukkoliikennesovelluksissa, joilla voi valita sopivimman reitin tai yhdistelmän erilaisia liikennemuotoja. Jotta kattava palvelu on mahdollista toteuttaa, eri yhtiöiden aikataulu- ja reittitiedot pitää pystyä tuomaan yhteen.

Liikenteen joustavoittamisessa tarvitaan reaaliaikaista tietoa myös liikenneruuhkista. Jotta tällaista palvelua voidaan tarjota, tulisi tietää, missä ihmiset ja autot kulloinkin liikkuvat. Eikä tiedonkeruusta tai sen hyödyntämisestä saa tietenkään syntyä ongelmaa ihmisten yksityisyydelle!

Suomessa harppauksia

Suomessa on otettu suuria harppauksia kaupunkiliikenteen sujuvuuden parantamisessa. Suomalaisilla yrityksillä on paljon osaamista esimerkiksi digitalisaatiossa, sensoriteknologiassa ja vaihtoehtoisissa energiamuodoissa. Lisää kiinnostavia ratkaisuja on muhimassa.

Monen esteen yli on jo päästy, sellaista kuhinaa kuuluu esimerkiksi Enevon, Maas Globalin ja Tuupin ympäriltä. Myös moni suurempi yritys, kuten Fortum ja Tieto, kehittävät ratkaisuja kaupunkien ja kaupunkilaisten iloksi.

Lainsäädännön tulee kehittyä ajan mukana, jotta jäykät vaatimukset eivät tarpeettomasti rajoita tai hidasta uudenlaisten ratkaisujen käyttöönottoa. Yrityksille kaupungistuminen tarjoaakin lukemattomia mahdollisuuksia, kunhan opitaan tekemään yhteistyötä kaupunkien kanssa ja kuuntelemaan asiakkaiden toivomuksia. Mikään ei ole niin turhaa kuin ratkaisu, jota kukaan ei halua käyttää.

Lue lisää:

• Smart cities info day (23.9.2016)
• Smart cities (komission sivut)
• Salla Ahosen blogikirjoitukset Voiko sähkön tuotantotapa ratkaista datakeskuksen sijainnin? ja Liikenteen digipalvelut – bitteinä perille

Maailman suurin energia-alan tapahtuma osoitti heti avajaisissa, että energia on politiikkaa ja politiikka energiaa. Kyse on Maailman energianeuvoston (WECin) joka kolmas vuosi järjestämästä kokouksesta, joka pidetään tänä vuonna Istanbulissa Euroopan ja Aasian rajalla. Geo- ja maailmanpolitiikka näytteli maanantain avajaisissa suurta osaa, kun puhujapönttöön marssivat vuorollaan Turkin, Venäjän, Azerbaidzhanin, Venezuelan ja ”Pohjois-Kyproksen” presidentit. Turkin vahvistuvaa roolia…

Maailman suurin energia-alan tapahtuma osoitti heti avajaisissa, että energia on politiikkaa ja politiikka energiaa. Kyse on Maailman energianeuvoston (WECin) joka kolmas vuosi järjestämästä kokouksesta, joka pidetään tänä vuonna Istanbulissa Euroopan ja Aasian rajalla.

Geo- ja maailmanpolitiikka näytteli maanantain avajaisissa suurta osaa, kun puhujapönttöön marssivat vuorollaan Turkin, Venäjän, Azerbaidzhanin, Venezuelan ja ”Pohjois-Kyproksen” presidentit. Turkin vahvistuvaa roolia kaasun ja öljyn kauttakulkumaana korostettiin useissa puheissa. Ensimmäisen päivän jälkeen vankistui todellakin tunne, että energia on politiikkaa ja politiikka energiaa.

Poliitikot ja alan toimijat näkivät tässä myös etunsa: energia on aina yhdistänyt ja tulee jatkossakin yhdistämään maailmaa. Kaikki puhuvat energiamarkkinoiden tärkeydestä, mutta politiikka antaa markkinoille reunaehdot. Tätä kehitystä vahvistaa myös kansainvälinen ilmastopolitiikka ja sen kasvava rooli energia-asioissa.

Pariisin ilmastosopimus astuu voimaan optimistisimpienkin odotusten vastaisesti jo alle kuukauden kuluttua 4.11. Hienoa! Istanbulissa keskusteltiin tosin myös siitä, millaista epävarmuutta Yhdysvaltojen presidentinvaalit saattavat merkitä ilmastosopimukselle. Yhtä kaikki, yhteistä tahtoa näyttäisi olevan ilmaston lämpenemisen hillitsemiseen.

Eurooppalaiselle ja erityisesti pohjoismaalaiselle WEC:n kongressit avaavat aina myös silmiä. Mitkä energiamuodot ovat maailmassa hallitsevassa asemassa nyt ja ennusteiden valossa vielä lähivuosikymmenetkin: fossiiliset polttoaineet, ikävä kyllä. Muutos kolmen vuoden takaiseen kongressiin on kuitenkin selvä. Nyt kivihiilestä puhuttiin ainoastaan siitä näkökulmasta, kuinka kaasu/LNG tulevat korvaamaan sen käyttöä.

Kaasun rooli vaikuttaisi lähitulevaisuudessa erittäin merkittävältä ja käytön lisääntyminen vakaalta lähes joka mantereella. Myös öljyn käytön arvellaan edelleen kasvavan väestön ja energiatarpeen kasvaessa. Lopulta öljyn merkitys kääntyisi kuitenkin laskuun ilmastopaineissa, joskin kysynnän arvioidaan pysyvän vahvana erityisesti liikenteessä. WECin skenaarioissa kuitenkin todetaan, että noin puolet henkilöautoistakin korvautuu sähkö- ja hybridiautoilla vuoteen 2060 mennessä.

Istanbul on näyttänyt kokousväelle hyvät puolensa, ja kiitosta antoi myös Suomen paikallinen kunniakonsuli WEC Finlandin Suomi-illassa. Turkki elää pitkälti myös turismista, joka on viime aikoina romahtanut. Minusta ja perheestäni Turkki taisi ainakin saada uusia turisteja!

Liite: WEC:n skenaariot vuoteen 2060

Tämä päivä (4.11.2016) jää historiaan Pariisin ilmastosopimuksen voimaantulon ansiosta. Sopimuksen tavoitteena on pitää maapallon keskilämpötilan nousu selvästi alle 2 asteessa ja pyrkiä rajoittamaan nousu 1,5 asteeseen. Onnistuuko tämä? Kuluttajien asenteet ovat keskeisessä roolissa.

Suomen osuus maailman kasvihuonekaasupäästöistä on vajaat kaksi promillea. Usein kuuleekin sanottavan, ettei meidän tekemisillämme ole mitään merkitystä maailman ilmaston kannalta. Väärin!

Olemme tähän mennessä onnistuneet vähentämään päästöjämme reilulla viidenneksellä vuoden 1990 tasosta. Tämä on saatu aikaan lukuisilla erilaisilla toimilla ja teknologioilla. On parannettu energiatehokkuutta ja korvattu fossiilisten polttoaineiden käyttöä uusiutuvilla.

Uskon, että pystymme löytämään yhä puhtaampia ratkaisuja, joiden avulla voimme saavuttaa myös vuodelle 2030 asetetut EU-tavoitteet. Tarvitsemme lisää päästötöntä energiaa, uusia tapoja liikkua ja ilmastoystävällisempää ruokaa. Pian valmistuvassa energia- ja ilmastostrategiassa tulisi panostaa uusien innovaatioiden kaupallistamiseen ja suunnata mahdolliset tuet kokeilu- ja demonstraatiohankkeisiin.

Kurkotetaan myös vientimarkkinoille

Muutokset meidän kuluttajien asenteissa ovat ratkaisevassa roolissa uusien markkinoiden synnyttämisessä. Ja yritykset puolestaan vastaavat kasvavaan kysyntään entistä vähäpäästöisemmillä tuotteilla ja palveluilla. Kysymys kuuluukin, toimivatko nämä yritykset Suomessa ja luodaanko näillä tuotteilla ja palveluilla arvoa Suomeen? Ja kuinka paljon?

Jos lähdemme optimoimaan ratkaisuja omalle promilleluokan markkinallemme, saatamme hukata lupaavana pidetyt cleantechin vientinäkymät. Onneksi meillä on hienoja esimerkkejä niin suurten kuin pienten yritysten maailman valloituksesta.

Ainakin vähäpäästöisiä laivoja rakennetaan Suomessa. Ja osataan täällä tehdä uusiutuvia liikenteen polttoaineita ja miettiä uusia palvelukonsepteja vaikkapa led-valaistukseen tai optimaaliseen jätekeräykseen.

Maailmassa tulee olemaan entistä enemmän datakeskuksia, nettikauppoja, aurinkopaneeleja, sähköautoja… Yhä useampia tuotteita on mahdollista hankkia palveluna ilman tarvetta omistaa kaikkea itse. Onnistummeko tekemään ylijäämälämmön hyödyntämisestä, logistiikan optimoinnista ja tehokkaista sähköautojen latausjärjestelmistä uutta kestävää bisnestä kansainvälisille markkinoille?

Toivottavasti! Panostamalla innovaatiotoimintaan ja turvaamalla yrityksille korkeatasoiset kansainvälistymispalvelut pääsemme nopeammin eteenpäin. Näin voimme kasvattaa positiivista hiilikädenjälkeämme, ja Suomi voisi olla paljon kokoaan suurempi toimija kasvavilla ilmastomarkkinoilla.

Myös kiertotalous auttaa vähentämään päästöjä. Tutustu suomalaisiin kiertotalouden esimerkkeihin täältä.

Tänään käynnistyi Marokossa YK:n ilmastokokous. EK:n energia- ja ilmastoasiantuntija seuraa paikan päällä eritoten hiilipäästöjen markkinamekanismin etenemistä.

Vajaa vuosi sitten Pariisissa syntynyt laaja ilmastosopimus astui virallisesti voimaan viime perjantaina, juuri sopivasti ennen Marokon Marrakeshin COP22-kokouksen alkua. Yllättävänkin nopea ratifiointiprosessi antaa sopivan alkupotkun tänään käynnistyneelle ilmastokokoukselle, töitä neuvottelijoilla nimittäin riittää jatkossakin!

Askelia kohti Pariisin-sopimuksen toimeenpanoa

Nyt on siis keskityttävä Pariisin sopimuksen toimeenpanovaiheeseen. Ensivaiheessa se tarkoittaa pelisääntöjen sopimista lukuisille asioille. Tärkeimpiä niistä ovat päästöjen mittaus-, raportointi- ja verifiointijärjestelmän luominen (ns. MRV) sekä uuden markkinamekanismin kehittäminen hiilipäästöjen hinnoittelemiseksi.

Nämä ovat elintärkeitä edellytyksiä sille, että päästövähennysten edellyttämät jätti-investoinnit pääsevät tarvittavalla laajuudella liikkeelle kaikkialla maailmassa. Myös köyhemmille maille annettava ilmastorahoitus tulisi sitoa läpinäkyvään todentamiseen rahoituksen käyttökohteista.

Itse aion seurata Marrakeshissa erityisesti hiilipäästöjen hinnoitteluun soveltuvan markkinamekanismin valmistelua. Siinä olisi päästävä ainakin hyvään alkuun, jotta asiasta päästäisiin ratkaisuun viimeistään seuraavissa COP-kokouksissa. Aiheesta järjestetään myös paljon erilaisia sivutapahtumia, joihin osallistun ensimmäisellä viikolla. Jälkimmäisen viikon seuraan neuvotteluja sitten etänä Suomesta.

Metsienkäytön laskentasäännöt Suomen kohtalonkysymys

Marrakeshissa voi nousta esille myös kysymys ns. maankäyttösektorin laskentasäännöistä, joilla mitataan hiilinielujen eli metsien käyttöä. Samaa kysymystä ratkotaan parhaillaan myös EU:n sisällä, kun komission heinäkuisen LULUCF-esityksen lainsäädäntöprosessi etenee.

Sekä EU:n että YK:n tasolla on olennaista välttää Durbanin ilmastokokouksen epäoikeudenmukainen päätös, jonka mukaan metsien käyttöä mitataan nyt vain pinta-alaan tuijottaen. Todellisuudessa tulisi mitata metsien kokonaistilavuuden kehitystä, joka Suomessa todistettavasti jatkuvasti kasvaa hyvän metsienhoidon ansiosta. Ja koska Suomi aktiivisesti kasvattaa metsien eli hiilinielujen määrää, olisi tämä luonnollisesti luettava meille eduksi eikä suinkaan rokotettava siitä, kuten Durbanissa päätettiin. Epäkohdan korjaaminen on iso asia metsärikkaille maille ja pelissä on Suomen koko bio- ja energiataloutemme tulevaisuus.

EU-tasolla on lisäksi kohtalonkysymyksenä vertailuvuosi, johon tulevaa metsänkäyttöä ja metsien hiilivarastoa verrataan. EU:n esittämä historiatietoihin perustuva malli olisi Suomen kannalta mahdollisimman epäedullinen ja epäreilu, kun pyrkimyksenä on kasvattaa biotaloutta ja metsien kestävää käyttöä.

Mikael Ohlström raportoi Marrakeshin kokouksesta 7. – 12.11. myös Twitterissä, seuraa tunnuksella @MikaelOhlström

Pariisin ilmastosopimuksen tilanne

• Pariisin ilmastosopimuksen on nyt ratifioinut lähes 100 valtiota kaikkiaan 193 allekirjoittaneesta.
• Ratifioineiden maiden kasvihuonekaasupäästöt kattavat 69 % maailman päästöistä.
• Suomikin saa oman ratifiointiprosessinsa päätökseen tällä viikolla, joten Suomi voi osallistua Marrakeshin COP22-kokouksen yhteydessä myös Pariisin sopimuksen avajaisistuntoon 15.11.

Marokossa annettiin laaja tuki Pariisin sopimukselle, tiivistää EK:n johtava asiantuntija Mikael Ohlström päättyvän ilmastokokouksen saldoa.

Jotta Pariisin sopimuksen toimeenpanovaihe voi alkaa vuonna 2020, on lähivuosina päästävä sopimukseen kaikista käytännön pelisäännöistä. Tähän liittyen Marrakeshin COP22-neuvotteluissa saatiin tärkeitä edistysaskelia mm. seuraavilla alueilla:

• Päästövähennysten läpinäkyvyyden yhteismitallistaminen (mittaus, raportointi, verifiointi)
• Ilmaston lämpenemiseen liittyvän sopeutumisrahaston kartuttaminen täyteen määräänsä
• Komitean perustaminen Pariisin sopimuksen toimeenpanon suunnitteluun (Paris rulebookin valmistelu).

Kaiken kaikkiaan kokouksessa nähtiin laaja positiivinen sitoutuminen Pariisin sopimusta kohtaan, arvioi EK:n johtava asiantuntija Mikael Ohlström.

Sen sijaan Marrakeshissa ei valitettavasti saatu aikaan työohjelmaa, jonka pohjalta olisi voitu nyt jatkaa Pariisin sopimuksen hiilidioksidipäästöjen markkinamekanismien valmisteluja, kertoo Ohlström:

”Prosessi kuitenkin etenee siten, että markkinamekanismit otetaan esille keväällä Bonnin virkamiesneuvotteluissa. Sen sijaan päästöjen hinnoittelun kehittäminen etenee itse neuvottelujen ulkopuolella, eikä varsinaisten neuvotteluosapuolten pöydissä.”

”Hiilidioksidipäästöjen hinnoittelu on avainasemassa jatkon kannalta: Pariisin kunnianhimoiset ilmastotavoitteet edellyttävät niin massiivisia investointeja, että niiden toteutuminen on mahdollista vain tehokkaasti toimivien markkinoiden avulla. Markkinat taas mahdollistavat sen, että yritykset ja sijoittajat voivat osallistua laajasti ilmastoratkaisujen toteuttamiseen. Tästä syystä päästöille tulisi lähivuosina neuvotella markkinaehtoinen hinnoittelujärjestelmä ja kansainvälinen ’päästövaluutta’, joka tulisi hyväksyä eri alueiden päästökauppajärjestelmissä.”

Kansainvälistä päästökauppaa tulisi EK:n mukaan rakentaa vaiheittain. Liikkeelle päästään siten, että linkitettäisiin jo toimivia alueellisia päästökauppajärjestelmiä yhteen. EU on päästökaupan pioneeri, mutta myös Yhdysvalloissa on pitkälle edenneitä alueita ja Kiinassa aloitetaan valtakunnan tasoinen päästökauppa ensi vuonna.

Marrakeshin osallistujia puhututti Ohlströmin mukaan myös USA:n tuleva vallanvaihto.

”Trumpin vaalivoitto kohahdutti, mutta käytäväkeskusteluissa ilmastopolitiikan suurien linjojen odotettiin säilyvän. Esimerkiksi Kiina on vähän yllättäenkin ottanut määrätietoisesti paikkansa ilmastopolitiikan edistäjänä, eikä Trumpin olisi helppoa livetä Pariisin sopimuksen rintamasta. Myös poliittisia vetoomuksia esitettiin Yhdysvaltojen täysipainoiselle osallistumiselle jatkossakin. Joka tapauksessa Yhdysvalloissa lukuisat osavaltiot, kaupungit ja yritykset tulevat jatkamaan ponnisteluja ja toimia päästöjen vähentämiseksi, vaikka liittovaltiotasolla asiat hidastuisivat.”

Positiivista Marrakeshissa oli myös se rakentava suhtautuminen, jota elinkeinoelämää kohtaan osoitettiin yhä useammalta taholta.

”Yritykset nähdään yhä laajemmin ratkaisijan roolissa ilmastonmuutoksen vastaisessa kamppailussa. Yksityinen sektori tulisi vastaavasti myös ottaa tiiviisti mukaan kehittämään pelisääntöjä siihen, kuinka Pariisin sopimus käytännössä toimeenpannaan. Yrityksiä on tarpeen kuunnella erityisesti sovittaessa päästövähennysten markkinamekanismeista.”

Suomalainen elinkeinoelämä esitteli ratkaisujaan Marrakeshissa useissa oheistapahtumissa sekä elinkeinoelämän suurimmassa kongressissa Sustainable Innovation Forumissa.

Hallituksen julkistama kansallinen energia- ja ilmastostrategia asettaa Suomelle ja eritoten liikenteellemme vaativat päästövähennystavoitteet vuodelle 2030.

On positiivista, että päästövähennyksiä suunnitellaan ja toteutetaan pitkäjänteisesti, sanoo EK:n johtava asiantuntija Mikael Ohlström. Ennakoitavuus ja johdonmukaisuus ovat tarpeen, jotta yritykset osaavat varautua toimintaympäristön isoihin muutoksiin.

EK:n mukaan on tärkeää, että Suomi siirtyy pitkällä aikajänteellä vähähiiliseksi yhteiskunnaksi. Kivihiilen käyttöä ei ole kuitenkaan tarpeen kieltää lailla, sillä hiilen osuus putoaa joka tapauksessa 1 – 2 prosenttiin.

Päästötavoitteet kohdistettava tasaisemmin

Uusi strategia kohdistaa liikenteeseen huomattavasti muita sektoreita ankarammat päästövähennystavoitteet. Polttoaineiden bio-osuus nostettaisiin vuoteen 2030 mennessä peräti 30 prosenttiin, mitä EK pitää ylimitoitettuna verrattuna hallitusohjelman alkuperäiseen 23,5 prosentin tavoitteeseen.

Kunnianhimoiset tavoitteet heijastuvat suoraan liikennekustannuksiin, mikä on elintärkeä kysymys pitkien etäisyyksien maalle niin liikkumisen kuin vientikuljetusten näkökulmasta, muistuttaa Mikael Ohlström.

• Hallitusohjelma linjaa, ettei teollisuuden kustannuksia nosteta. Jotta näin ei tapahtuisi, on syytä pohtia keinoja kompensoida kustannusnousua liikenneintensiivisille toimialoille.
• Jotta eri sektoreiden kustannusvaikutukset tasoittuisivat ja kohtuullistuisivat, hallituksen tulisi hakea myös maataloudesta, rakennuksista ja jätehuollosta lisää keinoja päästövähennyksiin. Tämä tulee huomioida keväällä valmistuvassa keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelmassa.

Paljon oikeansuuntaista kehitystä 

EK nostaa strategiasta esille myös seuraavia merkittäviä näkökulmia:

• Positiivista on se, että uusiutuvan energian tukien painopiste siirtyy tuotannosta kohti investointeja. Päästökaupan kannalta päällekkäistä ohjausta vähennetään siirtymäkauden jälkeen.

• Strategia lupaa puhtaan energian t&k-panostusten tuplaamista viidessä vuodessa. Tämä on tärkeä keino edistää suomalaista cleantech-osaamista ja luo pohjaa kasvavalle viennille tilanteessa, jossa Pariisin ilmastosopimus kasvattaa maailmanlaajuista kysyntää.
• Strategiassa kiinnitetään huomiota sähkön riittävyyteen ja toimitusvarmuuteen. Ne ovat energiajärjestelmän elintärkeitä reunaehtoja – kohtuuhintaisuuden ja vähäpäästöisyyden lisäksi.
• Energiatehokkuus olisi voinut painottua strategiassa voimakkaamminkin. Yritysten energiatehokkuussopimukset ovat olleet menestys ja on hyvä, että ne jatkuvat ainakin vuoteen 2025.

EK:n mukaan on perusteltua, että energia- ja ilmastopolitiikkaa kehitetään johdonmukaisena kokonaisuutena ja että EU:n yhteinen energiaunioni etenee. Komission esitykset tukevat myös Suomen elinkeinoelämän tavoitteita bioenergian kestävyyden, biopolttoaineiden edistämisen sekä sähkömarkkinoiden kehittämisen suhteen.

Komissio on julkistanut ehdotuksensa EU:n energia- ja ilmastopolitiikan uudistuksiksi, joilla Eurooppa toteuttaa myös Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteita vuodelle 2030.

Bioenergian kestävyydelle järkevät pelisäännöt

Suomen kannalta yksi tärkeimmistä kysymyksistä on bioenergian kestävyyspolitiikan määrittely. EK:n johtava asiantuntija Mikael Ohlström pitää hyvänä sitä, että jäsenmaiden olemassa olevat metsänhoidon käytännöt otettaisiin huomioon kestävyystarkastelussa.

– Suomelle tämä tarkoittaa, että nykyiset metsänhoidon kestävyyttä osoittavat käytäntömme riittäisivät täyttämään bioenergian puuraaka-aineen kestävyysvaatimukset ainakin mahdollisen lakipäivityksen jälkeen. Suomen huoleksi kuitenkin jää kesällä esitetty ns. LULUCF-asetusehdotus koskien maankäytön ilmastovaikutuksia. Sen ongelmana on hiilinielujen laskentasäännöt, jotka syrjivät maamme aktiivista ja kestävää metsänhoitoa.

Biopolttoaineiden jakeluvelvoitetta jatketaan

Liikennepolttoaineisiin tulee komission esityksen mukaan sisällyttää bioainesta kaikissa jäsenmaissa vuoden 2020 jälkeenkin, mikä on elinkeinoelämän tavoitteiden mukaista. On kuitenkin harmi, että EU:n tavoitetaso on erittäin vaatimaton verrattuna Suomen hallituksen juuri asettamaan biopolttoaineiden 30 prosentin jakeluvelvoitteeseen, huomauttaa EK:n johtava asiantuntija Tiina Haapasalo.

– Kesällä komissio määritti jäsenmaille tavoitteet koskien liikennettä ja muita päästökaupan ulkopuolisia sektoreita: Suomen päästövähennystavoite on 39 prosenttia muiden jäsenmaiden tason vaihdellessa 0 ja 40 prosentin välillä. Nyt myös biopolttoainelinjauksissa on syntymässä isot erot maiden välille. Nämä molemmat vaikuttavat jäsenmaiden keskinäiseen kustannustasoon ja kilpailukykyyn.

Ilmastopolitiikkaan rinnakkaisia, sitovia tavoitteita

Komissio esittää kiristystä EU-maiden aiemmin sopimaan energiatehokkuustavoitteeseen. EU-tason tavoite vuodelle 2030 muutettaisiin sitovaksi ja sitä nostettaisiin 27 prosentista 30 prosenttiin. Tämä vaatii merkittävää lisäpanostusta energiatehokkuusinvestointeihin, huomauttaa EK:n asiantuntija Kati Ruohomäki:

– Komission ehdotus lisää ilmastopolitiikan kokonaiskustannusta, koska siinä mennään entistä kauemmaksi yhden sitovan tavoitteen (=päästövähennystavoite) tavoitteesta.  Energiatehokkuustavoitteen kiristäminen heikentää täten esimerkiksi päästökaupan toimivuutta.

Komissio esittää jatkoa nykykäytännölle, jonka mukaan jäsenmaan tulee saavuttaa joka vuosi 1,5 % energian säästö loppuenergian myynnissä. Velvoite ei ota huomioon lähtötasojen tai säästömahdollisuuksien eroja eri maissa. Hyvä puoli kuitenkin on, että sen toteuttamisessa saanee käyttää jatkossakin menestyksekkäiksi osoittautuneita yritysten vapaaehtoisia energiatehokkuussopimuksia, joiden jatkumisesta on Suomessa juuri sovittu vuoteen 2025 saakka.

Rakennusten energiatehokkuusdirektiivissä esitetään muun muassa velvoitetta varustaa uudet rakennukset sähköautojen latauspisteillä, mikä kannustaa sähköautoilun lisäämiseen.

Komissio ohjaamaan myös kansallisia tavoitteita

EU:n ilmastopolitiikkaan esitetään uutta rinnakkaista ohjausta myös sitä kautta, että komissio haluaa jäsenmaiden asettavan lukuisia kansallisia tavoitteita energian tuotannolle ja käytölle. Niistä edellytetään myös yksityiskohtaista raportointia, minkä pohjalta komissio seuraisi edistymistä antaen jäsenmaille tarvittaessa toimenpideohjeita.

EK:n mukaan on positiivista, että EU määrittää yhteisiä pelisääntöjä ja lisää läpinäkyvyyttä jäsenmaiden välillä. Nyt mittarit ja raportointi vaikuttavat Mikael Ohlströmin mukaan kuitenkin varsin raskailta ja yksityiskohtaisilta:

– Esimerkiksi energiansäästöön ja uusiutuvaan energiaan liittyviä mittareita ulotettaisiin sektori- ja jopa teknologiatasolle saakka. Menettely olisi sääntelyn purun näkökulmasta heikennys. Kansallisella vastuulla oleviin toimenpiteisiin ei tarvita komission pitkälle menevää puuttumista.

Sähköntuotannossa kohti avoimia yhteismarkkinoita

Sähköntuotannossa edetään markkinaehtoisempaan suuntaan, sillä kaikella uusiutuvalla energialla ei olisi sähkömarkkinoilla enää automaattista suosituimmuusasemaa. Tämä on EK:n mukaan viisas esitys, sillä uusiutuvan energian tähänastinen siirtovelvoite on ajanut muuta energiantuotantoa kannattavuusongelmiin vaarantaen myös toimitusvarmuutta sähkön kulutuspiikkien aikana. Komissio haluaa edistää myös sähkön kysyntäjoustoa.

Tutustu tarkemmin komission esityksiin

Komissio julkaisi keskiviikkona 1.2. Energiaunionin tilaa koskevan järjestyksessään toisen raporttinsa. Sen mukaan EU on saavuttamassa vuoden 2020 energia- ja ilmastopoliittiset tavoitteensa päästöjen vähentämisessä sekä uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden edistämisessä. Myös lähes kaikki vuotta 2030 koskevat lainsäädäntöehdotukset on nyt annettu ja seuraavaksi on vuorossa esitysten toimeenpano EU:n ja kansallisiksi lainsäädännöiksi.

– Muun muassa komission viime marraskuun puhtaan energian paketin samoin kuin heinäkuisen kesäpaketin lainsäädäntöehdotuksia käsitellään neuvostossa ja parlamentissa ainakin tämä vuosi. Ensi vuonna on sitten vuorossa kansallinen toimeenpano, jolloin viimeistellään vuoden 2030 energia- ja ilmastopoliittisten velvoitteiden toteutustavat, EK:n johtava asiantuntija Mikael Ohlström toteaa.

Komissio kehottaa eräitä maita investoimaan uusiutuvaan energiaan nykyistä enemmän, jotta vuoden 2020 EU-tavoite, 20 prosenttia uusiutuvaa energiaa, energian loppukulutuksesta varmasti saavutetaan. Tänään myös julkaistun uusiutuvan energian edistymisraportin mukaan uusiutuvien osuus EU-tasolla oli vuonna 2015 16 % eli edelleen edellä välivuosien tavoitepolkua kohti 20 prosenttia. Muun muassa Ranskan, Iso-Britannian ja Hollannin tilanteesta esitetään kuitenkin huoli.

– Suomi kulkee tässäkin eturintamassa.Energiaviraston tietojen mukaan Suomi on jo selvästi ylittänyt oman 38 prosentin tavoitteensa vuodelle 2020, Ohlström muistuttaa.

Komission mallinnusten arvio on, että Suomi saavuttaa yli 42 prosentin osuuden vuonna 2020.

Suomen, Ruotsin ja Italian mainitaan ainoina asentaneen kattavasti älymittarit kotitalouksien sähkön käytön seurantaan.

– Tämä on oleellinen vaihe kohti sähkön käytön etäohjausta ja kulutuksen joustoa sähkön huippukulutuspiikkien välttämiseksi. Se antaa myös näille maille etusijan uusien älykkäämpien järjestelmien kehittämisessä ja viennissä.

Energiatehokkuudessa komissio on toiveikas siitä, että 20 % tehostamistavoite vuodelle 2020 saavutetaan, jos jäsenmaat toteuttavat aikomuksensa ja jatkavat energiatehokkuusdirektiivin toimeenpanoa. Primäärienergian käytössä jäätiin vuonna 2014 vain 1,5 % tavoitteesta ja loppuenergiassa jopa ylitettiin tavoite 2,2 %:lla.

Komissio myös varoittelee kariutuvien kustannusten investoinneista, toisin sanoen jäsenmaiden ei tulisi tukea investointeja, jotka eivät ole EU:n ja kansainvälisen pitkän aikavälin ilmastopolitiikan tavoitteiden mukaisia.

• Komission 2. Energiaunionin tila -raportti

EU:ssa valmistellaan päästökaupan sääntöjä kaudelle 2021–2030. Tänään saatiin parlamentin näkemys, jonka mukaan päästökauppaa on vahvistettava, mutta samalla on huolehdittava teollisuuden kilpailukyvystä ja hiilivuotoriskin torjunnasta.

Päästökauppa ohjaa Euroopan teollisuutta ja energiantuotantoa kohti vuodelle 2030 asetettuja ilmastotavoiteita: näiden toimialojen on määrä vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 43 % verrattuna vuoden 2005 tasoon.

Euroopan parlamentti äänesti päästökauppadirektiivistä tänään. Komission aiempaan ehdotukseen esitettiin paljon muutoksia, mutta tässä kolme keskeisintä kysymystä:

1) Kiristetäänkö vuoden 2030 päästökauppatavoitetta ja päästökattoa enemmän kuin aiemmin sovittu?

Päästökaupan tavoite vuodelle 2030 määrittää, kuinka jyrkästi päästöjen maksimitaso (=päästökatto) vuosittain kiristyy ensi vuosikymmenen kuluessa (ns. lineaarinen vähennyskerroin LRF).

Parlamentti hyväksyi tänään komission ehdotuksen, jonka mukaan päästökatto alenee vuosittain 2,2 %. Parlamentti kuitenkin lisäsi vaatimuksen siitä, että kyseistä vähennyskerrointa voitaisiin myöhemmin kiristää tasolle 2,4 %. Tämä voisi tapahtua aikaisintaan vuonna 2024.

EK:n asiantuntijan Kati Ruohomäen mukaan parlamentin äänestystulos oli kohtuullinen ratkaisu:

– On hyvä, että päästökauppasektorin tavoitetta ja päästökattoa tullaan tarkastelemaan Pariisin ilmastosopimuksen toimeenpanon yhteydessä ensi vuosikymmenen alussa. Samalla voidaan huomioida, miten muiden maiden ilmastotoimet etenevät.

2) Saavatko vähäpäästöisimmät toimijat riittävästi ilmaisia päästöoikeuksia?

Globaalissa kilpailutilanteessa toimivat yritykset voivat saada päästöoikeuksia jatkossakin ilmaiseksi. Näin pyritään kompensoimaan päästökaupasta aiheutuvia kustannuksia, jotka muutoin toisivat eurooppalaisille yrityksille kilpailuhaittaa maailmanmarkkinoilla. Samalla pyritään ehkäisemään ns. hiilivuotoa eli teollisen tuotannon ja samalla päästöjen siirtymistä Euroopan ulkopuolelle, jolloin päästöt todennäköisesti kokonaisuudessaan kasvaisivat.

Parlamentti äänesti tänään sen puolesta, että ilmaisjaon osuutta kasvatettaisiin viidellä prosenttiyksiköllä verrattuna komission alkuperäiseen esitykseen. Tämä tapahtuisi siinä vaiheessa, jos ilmaisjaon kokonaismäärä ei riittäisi ja ns. korjauskerroin (Cf) otettaisiin käyttöön alentaen myös vähäpäästöisimpien toimijoiden ilmaisia päästöoikeuksia.

Kati Ruohomäen mukaan ilmaisjaon määrän kasvattaminen oli positiivinen signaali, kun halutaan minimoida suomalaisyrityksiäkin koskevaa hiilivuodon riskiä ja kilpailuhaittaa kansainvälisillä markkinoilla.

3) Luodaanko rajamekanismi joillekin toimialoille, kuten sementti ja kalkintuotanto?

Parlamentin ympäristövaliokunta oli lisännyt komission alkuperäiseen ehdotukseen uuden rajamekanismin luomisen tietyille toimialoille, kuten sementti ja kalkintuotanto. Tämä tarkoittaisi noilla toimialoilla, että tuonnille asetettaisiin hiilimaksu ja tuottajien tulisi puolestaan hankkia kaikki päästöoikeutensa huutokaupalla.

Äänestyksessä parlamentti hyväksyi lievemmän muotoilun: asiasta tehtäisiin selvitys, jonka jälkeen komissio tekisi tarvittaessa lakiehdotuksen.

Kati Ruohomäen mukaan on hyvä, että rajamekanismia ei hyväksytty sellaisenaan. Hän toivoo, että siihen ei nähdä jatkossakaan tarvetta:

– Uuden tuntemattoman mekanismin käyttöönotto vaikuttaa kyseisten toimialojen näkökulmasta epäoikeudenmukaiselta ja vaikeasti ennakoitavalta muutokselta. Lisäksi tuontituotteisiin lisättävät maksut saattaisivat johtaa kauppasotaan.

Päästökauppadirektiivin käsittelyn seuraava tärkeä etappi on ympäristöneuvoston kokous 28.2., jossa pyritään saamaan EU:n jäsenmaiden näkemys. Sen jälkeen olisi vuorossa ns. trilogi-neuvottelut, joissa parlamentti, neuvosto ja komissio yhteensovittavat näkemyksiään. Lopullinen sopu mennee kesään.

EU:n ympäristöneuvoston tuoreen näkemyksen mukaan päästökauppaa on vahvistettava siirtämällä päästöoikeuksia sivuun markkinoilta sekä mitätöimällä niitä. Sen sijaan teollisuuden kilpailukyvystä ja hiilivuotoriskistä huolehtiminen jäi vajaaksi verrattuna aiempiaan parlamentin kantaan.

EU:ssa valmistellaan päästökaupan sääntöjä kaudelle 2021–2030. EU:n jäsenmaista koostuva ympäristöneuvosto muodosti kantansa päästökauppadirektiivin uudistamiseen ympäristöministereiden kokouksessa 28.2.

Neuvosto päätyi varsin samoille linjoille kuin parlamentti 15.2. koskien päästökaton kiristämisvauhtia ja markkinavakausvarannon vahvistamista. Neuvoteltavaa jää kuitenkin elinkeinoelämän kannalta tärkeimmästä kysymyksestä eli ilmaisjaon riittävyydestä.

Parlamentti ehdotti helmikuisen äänestystuloksensa perusteella, että ilmaisjaon osuutta kasvatettaisiin viidellä prosenttiyksiköllä verrattuna komission alkuperäiseen esitykseen. Tämä tapahtuisi siinä vaiheessa, kun ilmaisjaon kokonaismäärä ei riittäisi ja ns. korjauskerroin (Cf) otettaisiin käyttöön alentaen ilmaisten päästöoikeuksien määrää myös vähäpäästöisimmillä toimijoilla. Neuvosto puolestaan haluaisi eilisen kantansa mukaan lisätä ilmaisjakoa vain kahdella prosenttiyksiköllä, mikä todennäköisesti ei riitä korjauskertoimesta eroon pääsyyn.

Globaalissa kilpailutilanteessa toimivat yritykset voivat saada päästöoikeuksia jatkossakin ilmaiseksi. Näin pyritään kompensoimaan päästökaupasta aiheutuvia kustannuksia, jotka muutoin toisivat eurooppalaisille yrityksille kilpailuhaittaa maailmanmarkkinoilla. Samalla pyritään ehkäisemään ns. hiilivuotoa eli teollisen tuotannon ja samalla päästöjen siirtymistä Euroopan ulkopuolelle, jolloin päästöt todennäköisesti kokonaisuudessaan kasvaisivat.

EU:n lopullista kantaa haetaan ”kolmikantaneuvotteluissa”

Neuvosto, parlamentti ja komissio lähtevät nyt neuvottelemaan yhteisestä näkemyksestään ns. trilogissa.

Trilogissa neuvoston jäsenmaat joutuvat ottamaan kantaa myös niihin kysymyksiin, joista he eivät vielä ole keskustelleet, mutta jotka parlamentti on hyväksynyt omassa kannassaan: esimerkiksi rajamekanismiselvitys tietyille toimialoille, meriliikenteen tuonti päästökauppaan ja  koulutusrahasto alemman tulotason maille. Näissä mainituissa elinkeinoelämä toivoo jäsenmailta hyvää harkintaa.

Päästökauppadirektiivin käsittelyssä lopullinen sopu löytynee syksyyn mennessä. Virallisten hyväksyntöjen jälkeen lainsäädäntöä aloitetaan toimeenpanna jäsenmaissa. Seuraava päästökauppakausi alkaa 2021 kestäen vuoteen 2030 asti.

Eteläranta 10 on mukana lauantain Earth Hourissa. Monelle jäsenyrityksellemme ilmastonmuutoksen torjunnasta on tullut jokapäiväistä liiketoimintaa.

Earth Hour on ympäristöjärjestö WWF:n järjestämä maailmanlaajuinen ilmastotapahtuma, jota vietetään nyt jo 11. kertaa. Tapahtuman aikana näytetään valomerkki ilmaston puolesta sammuttamalla turhat valot klo 20.30.-21.30.

EK ja koko Eteläranta 10:n kiinteistö on tänäkin vuonna mukana Earth Hourissa. Myös monessa jäsenyrityksessä valot sammuvat lauantai-iltana.

Ilmastonmuutosta pohditaan EK:ssa monelta kantilta, kertoo EK:n asiantuntija Tuuli Mäkelä:

– Meillä on paraikaa meneillään selvityshanke siitä, kuinka suomalainen pk-sektori saataisiin nykyistä laajemmin mukaan kehittämään ratkaisuja vähähiiliseen yhteiskuntaan. Ilmastobisneksen suuntaan voi edetä kahta kautta: pienentämällä oman yritystoiminnan ilmastohaittoja tai kehittämällä ilmastoystävällisiä ratkaisuja myös  asiakkaiden käyttöön.

Lue lisää EK:n ja Clonet Oy:n yhteishankkeesta.

Neuvottelut Pariisin ilmastosopimuksen toimeenpanosäännöistä jatkuvat virkamiesvoimin maanantaina Bonnissa (8.-18.5.). Ensi viikon neuvotteluilla on aikataulullisesti iso merkitys, sillä Pariisin sopimuksen säännöt on sovittu hyväksyttäväksi vuoden 2018 loppuun mennessä. Olisi siis mahdollisimman pian saavutettava yhteisymmärrys siitä, miten jatkotyössä edetään, ja missä vaiheessa neuvottelujen pohjaksi tarvittava luonnos sopimussäännöistä saadaan käsiteltäväksi.

Aikataulu on erittäin tiukka eikä yhtään ”ohikokousta” ole varaa pitää. Tämänkertaisia neuvotteluja varjostaa kuitenkin epätietoisuus Yhdysvaltojen sitoutuneisuudesta ja yhteistyöhalukkuudesta, sillä presidentti Donald Trump on luvannut ilmoittaa USA:n suhtautumisen Pariisin ilmastosopimukseen vasta toukokuun loppuun mennessä ennen Italian G7-kokousta.

Pariisin ilmastosopimuksen on ratifioinut jo yli 140 maata. Näiden osuus maailman kasvihuonekaasupäästöistä on ylittänyt 83 prosenttia. Ilman Yhdysvaltoja osuus laskisi hieman alle 70 %:n, mutta on silti reilusti suurempi kuin Pariisissa sovittu kynnysarvo 55 %, jolla sopimuksen katsotaan olevan voimassa. Sopimuksen toteutus alkaa vuonna 2020, joten siihen mennessä viimeistään tulee pelisääntöjen olla selvät.

Tärkeintä olisi saada aikaan yhtenäiset laskenta- ja raportointisäännöt, jotta läpinäkyvyys ja vertailtavuus lisääntyvät eri maiden välillä. Nämä ovat myös edellytys markkinamekanismien kuten hiilipäästöjen hinnoittelun (esim. kansainvälinen päästökauppa) käyttöönotolle. Markkinavoimat olisi saatava valjastettua ilmastosopimuksen toteutukseen mahdollisimman pian, sillä muuten eivät tuhansia ja tuhansia miljardeja vaativat investoinnit vähäpäästöisiin ratkaisuihin tarvittavassa laajuudessa ja nopeudessa toteudu.

Muita neuvottelukysymyksiä Bonnissa seuraavan kahden viikon aikana ovat esimerkiksi sovitun sadan miljardin dollarin ilmastorahoituksen kokoon saaminen, päästövähennysten riittävyyden välitarkasteluista sopiminen ja ilmastosopimussihteeristön budjetista sopiminen.

Vuoden pääneuvotteluja isännöi marraskuussa Fidji, mutta fyysisesti nekin neuvottelut järjestetään tällä kertaa ymmärrettävistä syistä Bonnissa eikä Fidji-saarilla.

• Kokouksen etenemistä voi seurata verkkosivuilta

Teollisuuden Voima Oyj (TVO) on jättänyt 26.1.2017 valtioneuvostolle hakemuksen, jolla se hakee ydinenergialain (990/1987) 20 §:ssä tarkoitettua käyttölupaa OL1 ja OL2 -ydinvoimalaitosyksiköiden jatketulle käyttöajalle 2019–2038 sekä tähän liittyen käyttölupaa käytetyn polttoaineen välivarastoinnille sekä matala- ja keskiaktiivisten jätteiden välivarastoinnille samalla aikavälillä.

EK puoltaa TVO:n käyttölupahakemusta edellä mainittuihin tarkoituksiin edellyttäen, että Säteilyturvakeskus (STUK) toteaa laitosyksiköiden käytön jatkamisen vuoteen 2038 turvalliseksi. Perusteluinaan EK esittää muun muassa seuraavia syitä:

• Suomessa tarvitaan CO₂-päästötöntä perusvoiman tuotantoa niin ilmastotavoitteisiin vastaamiseksi kuin sähkön toimitusvarmuuden varmistamiseksi. Tällä hetkellä tuontisähkön osuus on noin viidennes Suomen sähkön kulutuksesta, joten TVO:n Olkiluoto 3:n (OL3) valmistumisen jälkeenkin Suomessa tarvitaan edelleen myös OL1 ja OL2 -ydinvoimalaitosyksiköiden tuottamaa CO₂-päästötöntä sähköenergiaa (nyt 17 % Suomen sähköntuotannosta). Samanaikaisesti sähkönkulutuksen odotetaan kasvavan, kun päästötön sähkö korvaa enenevästi suoraa polttoainekäyttöä mm. lämmityksessä ja liikenteessä ja erilaisten sähköisten laitteiden käyttö lisääntyy digitalisoituvassa maailmassa.
• Nykyisen ydinvoimalaitoskapasiteetin käyttöiän jatkaminen on tehokkaimpia keinoja välttää ilmaston lämpenemistä aiheuttavia kasvihuonekaasupäästöjä.
• Fossiilisiin polttoaineisiin (erityisesti kivihiileen) perustuvan lauhdetuotannon nopea väheneminen ja vaihtelevatuotantoisen uusiutuvan sähköntuotannon reipas lisääntyminen edellyttävät energiajärjestelmän näkökulmasta vakaata peruskuormaa, johon ydinvoima on paras vaihtoehto Pariisin ilmastosopimuksen olosuhteissa.
• Suomen energiaintensiivinen teollisuus, kuten muukin elinkeinoelämä ja koko yhteiskunta, tarvitsee toimiakseen häiriötöntä, kohtuuhintaista ja ilmastoystävällistä sähköä. Olemassa olevien OL1- ja OL2-laitosyksiköiden käyttöajan jatkaminen vuoteen 2038 ja uusien ydinvoimalaitosyksiköiden käyttöönotto (OL3 ja Hanhikivi 1) turvaavat näitä kriittisiä tavoitteita.
• TVO on huolehtinut OL1- ja OL2-laitosyksiköiden kunnossapidosta ja turvallisuudesta jatkuvan parantamisen periaatteella siten, että laitokset ovat mahdollisimman hyvin uutta vastaavassa kunnossa. Suunnitelmallisten investointien samoin kuin viranomaisvaatimusten kiristymisen myötä laitosyksiköiden sähköntuotannon määrä on kasvanut ja turvallisuusjärjestelmät entisestään parantuneet alkuperäisiin laitoksiin verrattuna.

1. Kommentoikaa suunnitelmassa linjattuja päästövähennystoimia tai ehdottakaa lisätoi-mia päästövähennyssektoreittain. Voitte tuoda esiin myös seikkoja, jotka tulisi ottaa huo-mioon linjausten toimeenpanon suunnittelussa. Liikenne Kansainväliset sopimukset kuten Pariisin ilmastosopimus ja sitä toteuttavat EU:n 2030-tavoitteet määrittävät puitteet, joissa Suomen täytyy pohtia omia ratkaisujaan näiden sopimusten ja tavoitteiden toteuttamiseksi. Siksi on hyvä, että suunnitellaan pitkäjänteisesti ja mahdollisimman konkreettisesti toimialakohtaisia…

1. Kommentoikaa suunnitelmassa linjattuja päästövähennystoimia tai ehdottakaa lisätoi-mia päästövähennyssektoreittain. Voitte tuoda esiin myös seikkoja, jotka tulisi ottaa huo-mioon linjausten toimeenpanon suunnittelussa.

Liikenne

Kansainväliset sopimukset kuten Pariisin ilmastosopimus ja sitä toteuttavat EU:n 2030-tavoitteet määrittävät puitteet, joissa Suomen täytyy pohtia omia ratkaisujaan näiden sopimusten ja tavoitteiden toteuttamiseksi. Siksi on hyvä, että suunnitellaan pitkäjänteisesti ja mahdollisimman konkreettisesti toimialakohtaisia päästövähennyskeinoja. Suunnitelmien viitoittamaa suuntaa on edettävä yli hallituskausien, sillä poukkoileva politiikka (ml. veropolitiikka) aiheuttaa investointiepävarmuutta, mikä hidastaa tavoitteiden saavuttamista, lisää kustannuksia ja vaarantaa osaltaan pitkäjänteisen talouskasvun edellytyksiä.

Energia- ja ilmastopolitiikan kunnianhimoisten tavoitteiden toimeenpano aiheuttaa kuitenkin väistämättä lisäkustannuksia. Onkin pyrittävä mahdollisimman kustannustehokkaaseen toimenpidekokonaisuuteen, jottei kuluttajien ostovoima ja yritysten kilpailukyky vaarannu nousevien kustannusten vuoksi. Energia- ja ilmastopolitiikan ohjauskeinojen tuleekin toimia mahdollisimman markkinaehtoisesti ja turvata kilpailukykyisesti niin energian kuin logistiikan/liikkumisen saatavuus. EU:n Energiaunionin asettamat tavoitteet Suomelle ovat erittäin haastavia, joten kotimaisessa direktiivien toimeenpanossa on huolehdittava, että käytetään kansalliset liikkumavarat mahdollisimman optimaalisesti yritysten kilpailukykyvaikutukset arvioiden ja haitat minimoiden. Kansallisten energia- ja ilmastopolitiikan strategioiden ja ilmastosuunnitelmien on tuettava tätä, jotta vältetään muun muassa tarpeeton energia- ja kuljetuskustannusten nousu ja toisaalta kuluttajien liikkumiskustannusten kasvaminen ja ostovoiman väheneminen (vaikuttaa mm. kotimaan matkailun kilpailukykyyn ja palveluyritysten menestymiseen).

EU:n komission 2030-velvoitteisiin sallimat joustokeinot – 2 %-yksikön vuosittainen kertajousto päästökaupasta taakanjakosektorille sekä maaperän ja metsän hiilivarastojen ns. LULUCF-jousto (max 1,3 %-yks.) oikeudenmukaisilla laskentaperusteilla – on siksi pyrittävä saamaan täysimääräisinä käyttöön, jotta Suomen päästövähennystarve kohtuullistuisi 36 %:n tuntumaan ja näin alentaisi päästöjen vähentämisen rajakustannukset jopa alle puoleen siitä, mitä ne esitetyllä 39 %:n tasolla olisivat. Lisäksi ”perälaudaksi” on joka tapauksessa saatava varmistus, ettei minkään maan tosiasiallinen päästövähennystarve voi nousta (kaksisuuntaisesta LULUCF-joustokeinosta johtuen) yli 40 prosentin, kuten Eurooppa-neuvostossa on lokakuussa 2014 päätetty (jäsenmaiden päästövähennystavoitteet välillä 0-40 %). Suomelle voisi muutoin näin käydä, jos LULUCF-asetusehdotuksen alkuperäiset vertailutasomäärittelyt ja laskentasäännöt pysyisivät voimassa.

Vaikka keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelma ei koske päästökauppasektoria, kertautuvat ilmastopolitiikan kustannukset päästökaupassa mukana oleville vientiyrityksille montaa reittiä. Kustannusarvioiden on oltava riittävän läpinäkyviä, kun päätöksiä tehdään. Jotta kustannustaakka saadaan minimoitua, tulee kaikki mahdolliset päästövähennyskeinot ottaa käyttöön. Onkin hyvä, että ilmastosuunnitelman (ja e&i-strategian) linjauksissa edistetään teknologianeutraalisti biopolttoaineiden lisäksi myös sähkö- ja kaasuautojen yleistymistä kulkutapavalintojen ohella.

Liikenteen päästövähennysten kustannusten nousu ajoittuu pääasiassa 2020-luvulle. Liikenteen kilpailukykyvaikutuksien seuraamiseksi tulisi luoda vertailujärjestelmä, jossa nähtäisiin kustannuskehitys suhteessa keskeisiin kilpailijamaihin. Lisäksi kustannusten nousun hillitsemiseksi ja kansainvälisen kilpailukykymme turvaamiseksi liikenteen kustannusten nousu tulisi kompensoida yrityksille (ilmastosuunnitelman sivulla 51 tämä todetaan myös: ”Päästövähennyskeinoista päätettäessä on kuitenkin huomioitava näiden toimien aiheuttama mahdollinen kustannusten nousu erityisesti ammattiliikenteessä, sekä otettava käyttöön keinoja, joiden kautta tätä kustannusten nousua voidaan tarvittaessa kompensoida”). Käytännössä toimivia malleja kompensoinnin järjestämiseksi on varsin vähän. Näistä paras vaihtoehto olisi dieselöljyn veroa koskevan palautusjärjestelmän luominen. Palautusjärjestelmän tulisi olla mahdollisimman yksinkertainen, jottei yritysten ja viranomaisten hallinnollinen työ merkittävästi lisääntyisi.

Osa ilmastosuunnitelmassa esitetyistä liikenteen lisäpäästövähennyksistä vaikuttaisi olevan aika epävarmalla pohjalla eli niiden toteutumista ei pystytä varmistamaan (esim. yksityisautoilua korvaava kävely ja pyöräily; nämä voivatkin korvata lähinnä julkisen liikenteen käyttöä, jolloin niiden täyttöaste pienenee eivätkä päästöt vähene, ellei vuoroja kokonaan lakkauteta). Mikäli liikenteestä ei ole saatavissa vuoteen 2030 mennessä tarpeeksi suurta päästövähennystä ns. varmoilla keinoilla, tulisi eri sektoreiden välistä päästövähennysjakoa tarkastella vielä uudelleen. Nyt liikenteelle on asetettu ylivoimaisesti suurin kuorma suhteessa muihin sektoreihin, kun 54 % (3,4 Mt CO2) taakanjakosektorin lisäpäästövähennyksistä kertajousto mukaan luettuna tulisi liikennesektorilta – osuus on vielä suurempi (61 %), kun putsataan kertajouston (0,7 Mt CO2 eli noin 11 %) vaikutus eri sektorien välisestä päästövähennysjaosta.

Kokeiluhankkeille suunnattu investointituki, joka kehittää uuden teknologian osaamista, parantaa teknologiavientiä ja jakaa uuden teknologian käyttöönottoon liittyvää riskiä, on tervetullut. Muutaman vuoden yleissuunnitelma tuen tavoitteista, kohdennuksista ja painotuksista parantaisi tukiohjelman vaikuttavuutta oleellisesti.

 Maatalous

EK ei kommentoi maataloussektorille suunniteltuja toimenpiteitä, mutta toteaa yleisesti, että kaikkien sektoreiden tulee osallistua tasapainoisesti päästöjen vähentämiseen. Nyt tarkasteltu jakso vuoteen 2030 on vasta välivaihe kohti huomattavasti suurempia päästövähennyksiä vuoteen 2050 mennessä, jolloin kaikkien sektoreiden päästöjen on oltava murto-osa nykyisistä, jotta niin kansainvälisesti, EU:ssa kuin kansallisesti asetetut tavoitteet saavutettaisiin.

Rakennusten erillislämmitys

Ilmastosuunnitelman sivulla 60 todetaan, että ”lämmityspolttoaineiden energiaveron hiilidioksidikomponentin korotuksella voidaan parantaa vaihtoehtoisten lämmitysratkaisujen kuten lämpöpumppujen kilpailukykyä.” Fossiilista tuontiöljyä korvautuu uusiutuvista energialähteistä valmistetulla öljyllä, kaukolämmöllä ja sähköllä myös, kun lämmityspolttoaineiden verotuksen painopistettä siirretään valtiontalouden näkökulmasta tuottoneutraalisti hiilidioksidipäästöjen verottamiseen. Laskemalla samalla energiasisältöön perustuvaa verokomponenttia ja korottamalla CO2-komponenttia toimenpide odotetusti parantaa lämpöpumppujen kilpailukykyä. Se myös siirtää päästöjä taakanjakosektorilta päästökaupan piiriin. Myös ehdotettu toimenpide biokomponentin lisäysvelvoitteesta lämmitysöljyyn on kannatettava.

Öljylämmityksen etupainotteiseen alasajoon ei kuitenkaan tule ryhtyä, sillä se tulisi kansantaloudellisesti kalliiksi ja heikentäisi talvikuukausien sähköhuoltovarmuutta huippukulutuksen lisääntyessä (lämpöpumput). Öljylämmitys vähenee jatkuvasti markkinaehtoisestikin ja mm. em. verotuksen painopisteiden muutoksilla. Öljyalan skenaarioiden mukaan kevyen polttoöljyn öljylämmityskäyttö on vuonna 2030 vain 38-42 % vuoden 2005 kulutuksesta.

Myös muu ympäristösääntely kuin ilmastopolitiikka vaikuttaa energiantuotannon investointivaatimuksiin ja investointien aikatauluihin. Esimerkiksi suurten polttolaitosten BAT-asiakirjan tiukka ja etupainotteinen tulkinta voi edellyttää yksittäiseltä laitokselta kymmenien miljoonien eurojen investointeja jo lähivuosina. Tämä nostaisi kaukolämmön hintaa, lisäisi erillislämmityksen houkuttelevuutta ja vaikeuttaisi jatkoinvestointeja lämpöverkkoon kytketyn energiantuotannon modernisointiin. Kaukolämpö ja -jäähdytysteknologia kehittyy ja uusia ratkaisuja tulee tarjolle. Pilotointi- ja demorahoituksella nopeutetaan näiden käyttöönottoa. Ympäristölupamenettelyssä tulisikin huomioida myös saavutettavat ilmastohyödyt.

Jätehuolto

Mikäli jätteenpoltto otettaisiin päästökauppaan, tulisi tarkkailun osalta pysyä mahdollisimman yksinkertaisessa menettelyssä. Tarkkailun tulisi perustua Tilastokeskuksen jätejakeittain sekapolttoaineille ja biomassoille annettuihin päästökertoimien ja lämpökertoimien arvoihin. Jatkuvatoimisia CO2-mittareita ei tulisi vaatia, jos kaupallisia helposti kalibroitavissa olevia mittareita ei ole.

Linjausten toimeenpanon valmistelussa tulisi huomioida, että päästökaupan tavoitteena on päästöjen vähentäminen ja polttoainevalinnan ohjaaminen kohti vähäpäästöisempiä polttoaineita. Ilmastosuunnitelmassa mainitaan ”jätteenpolton hiilidioksidipäästöt tulisivat hintaohjauksen piiriin ja siirto helpottaisi taakanjakosektorin päästötavoitteen saavuttamista”. Linjauksesta jää epäselväksi, kuinka jätteenpolttolaitoksella olisi mahdollisuus vähentää CO2-päästöjä. Jätteenpolton tehtävä jätehuollon kannalta on käsitellä jätteet eikä ”polttoainetta” voi valita. Tarkoituksena on ehkäistä jätteistä ja jätehuollosta aiheutuvaa vaaraa ja haittaa terveydelle ja ympäristölle (jätelaki). Ohjausvaikutus on väärä, mikäli jätteenpoltossa alettaisiin valita ensisijaisesti käsiteltäviksi uusiutuviksi luokiteltavia jätteitä (biojäte, biomassa ja muu biohajoava jäte).

Jätehierarkia edellyttää jätteen kierrättämistä ennen energiahyödyntämistä, jolloin esim. biojäte tulisi ohjata kompostoitavaksi tai mädätettäväksi siten, että myös ravinteet saadaan kiertoon. Monet energiahyödyntämiskäsittelyä vaativat sekalaiset, kierrätykseen kelpaamattomat jätteet ovat pääosin fossiilisista raaka-aineista peräisin, näin varsinkin vaaralliset jätteet. Jätteiden energiahyödyntäminen on myös osa kiertotaloutta. Yhdyskuntajätteiden energiahyödyntäminen on tilastojen mukaan tehostanut kierrätystä eivätkä nykyiset ja suunnitellut laitokset estä kierrätyksen lisäämistä. Syntypaikkalajittelun lisäksi on useiden jätteenpolttolaitosten eteen suunnitteilla tai rakennettu jätteen koneellista lajittelua, mikä tehostaa kierrätystä ja parantaa polttoon tulevan jätteen laatua. Kaikesta jätteiden lajittelusta jää rejektiä, joka ohjataan polttoon.

 F-kaasut

Toimenpide-ehdotukset ok.

• Työkoneet

Rakennusten erillislämmityksen yhteydessä (ks. edellä) jo mainittu verotuksen painopisteen siirtäminen valtiontalouden näkökulmasta tuottoneutraalisti hiilidioksidipäästöjen verottamiseen vaikuttaisi myös työkoneiden polttoaineisiin.

• Muut sektorit

EK kannattaa energiatuen käyttöä jatkossakin mm. pk-yritysten katselmustoimintaan, energiatehokkuussopimuksissa olevien yritysten tavanomaista teknologiaa oleviin energiatehokkuusinvestointeihin sekä uuden energiateknologian käyttöönoton edistämiseen. Yleisesti ottaen investointitukityyppiset ohjauskeinot ovat suositeltavampia kuin tuotantotukityyppiset ohjauskeinot.

2. Kommentoikaa suunnitelmassa poikkileikkaaville sektoreille linjattuja päästövähennystoimia tai ehdottakaa näille uusia toimia. Voitte myös tuoda esiin seikkoja, jotka tulisi ottaa huomioon linjausten toimeenpanoa suunniteltaessa.

Arjen ilmastopolitiikka – kulutuksen näkökulma

Suurimmat päästöt tulevat liikenteestä ja asumisesta. Kuluttajien ohjaaminen vähäpäästöisiin ratkaisuihin on tärkeää, mutta tämän ohjauksen tulee ottaa huomioon arjen realiteetit – kuten Suomen asukastiheyden ja pitkät etäisyydet ja niistä johtuvat liikkumis- ja kuljetustarpeet. Yksityisautoilua ei siis tule hankaloittaa vaan eniten päästöjä aiheuttavia liikenneruuhkia on pyrittävä vähentämään liikenteen sujuvuutta parantamalla. Kasvavien kaupunkien ja niiden lähialueiden liikenneinfra tulee pitää ajantasaisena tarpeellisin investoinnein ja esim. toimivien liikennevalojärjestelyiden avulla. Tehokkaampaa kuin kaupunkien sisääntuloväylien hidastaminen ja autoilun hankaloittaminen on vähentää autoista tulevia päästöjä (vähäkulutuksisten ajoneuvojen suosiminen, biopolttoaineiden lisääminen, sähköisen liikenteen lisääminen, liikenteen sujuvuuden parantaminen). Nämä samat keinot palvelevat myös elinkeinoelämän kuljetuksista koituvien päästöjen vähentämisessä.

Asumisessa esimerkiksi lämmitystapavalintojen ohjaamisessa teknologianeutraali CO2-perusteinen vero-ohjaus on toimiva ratkaisu. Markkinoiden ja kilpailun on annettava toimia mahdollisimman pitkälle ja tarpeettomia tukijärjestelmiä on vältettävä.

Kunta- ja aluetason ilmastopolitiikka

Esimerkiksi kaukolämmön- ja jäähdytyksen sekä sähköistymisen hyödyntäminen helpottaa ilmastopäästöjen vähentämistä. Kunta- ja aluetasolla vaikutetaan näiden käyttöönoton edellytyksiin. Kaavoituksessa tulee huomioida teknologianeutraalisti eri vähäpäästöisten energiantuotantomuotojen sijoittumismahdollisuudet. Samoin edellisessä kohdassa mainittu liikennejärjestelmän suunnittelu ja parantaminen/sujuvoittaminen on ratkaisevassa roolissa päästöjen vähentämisessä.

Julkiset hankinnat

Julkisissa hankinnoissa tulisi painottaa päästöttömiä ratkaisuja ja samalla saadaan referenssejä cleantech-hankkeille myös vientiä helpottamaan. Myös nykyistä suurempi panostus tutkimukseen ja tuotekehitykseen olisi toivottavaa.

Liikenteessä sähkö- ja (bio)kaasubussit soveltuvat jo nyt kaupunkiajoon ja jakeluliikenteessäkin sähköistä kalustoa on jo markkinoilla. Myös biopolttoaineilla on suuri merkitys kuljetusten ja liikkumisen päästöjen vähentämisessä. Julkisilla hankinnoilla on tärkeä rooli raskaan liikenteen päästöjen vähentämisessä.

3. Kommentoikaa ilmastosuunnitelman vaikutuksia, osallistamista ja seurantaa. Voitte myös kertoa, miten organisaationne osaltaan voi edistää ilmastosuunnitelman tavoitteiden saavuttamista.

Ilmastosuunnitelman vaikutukset

Ilmastosuunnitelma antaa yrityksille ja kuluttajille konkreettista tietoa siitä, mitä toimenpiteitä tulevaisuudessa joudutaan tekemään ja mihin suuntaan yhteiskunta ja eri markkinat tulevat todennäköisesti ilmastopolitiikan vaikutuksesta kehittymään. Tämä auttaa investointi- ja ostopäätösten tekemisessä. Pitkäjänteinen politiikka on kaikkien etu ja pitää pitää huoli siitä, ettei se ole poukkoilevaa ja epävarmuutta aiheuttavaa (esim. ohjauskeinot, tuet, verotus).

Ilmastosuunnitelman osallistaminen ja seuranta

EK kannattaa VNTEAS-kokonaisuudessa käynnistettäväksi esitettävää ilmasto- ja energiapolitiikan vaikutusarvioiden kehittämiseen tähtäävää tutkimushanketta. Sekä kansallisessa energia- ja ilmastostrategiassa että ilmastolain mukaisissa suunnitelmissa tulisi tehdä lisää herkkyystarkasteluja eri oletuksilla, koska niissä on nyt käytetty paljon jo hallitusohjelmassa lukittuja oletuksia. Pitkän aikavälin yhteiskunnallisesti merkittävien politiikkatoimenpiteiden toimeenpanossa tulee olla kaikki mahdollinen tieto niin kustannusvaikutus- ja kilpailukykyarvioista kuin esimerkiksi metsien hiilinieluarvioista, kun bioenergialle eri muodoissaan on asetettu paljon painoarvoa.

Organisaationi voi osaltaan edistää ilmastosuunnitelman tavoitteiden saavuttamista:

EK edustaa 25 toimialaa ja 16 000 yritystä ollen näiden etu- ja yhteistyöjärjestö. Jäsenyrityksemme kehittävät jatkuvasti uusia, tehokkaampia ja vähäpäästöisempiä ratkaisuja (valmistusprosesseja, tuotteita, palveluja) niin omien päästöjensä kuin asiakkaidensa päästöjen alentamiseen. Suomalaisten yritysten viennin kautta Suomen vaikutus ilmastopäästöjen vähentämiseen on paljon kokoaan suurempi (ns. positiivinen hiilikädenjälki). EK viestittää aktiivisesti jäsenyrityksilleen ja myös laajemmin julkisuuteen lainsäädännön muutoksista ja niiden vaikutuksista tulevaan toimintaympäristöön. Näin yritykset saavat tietoa pitkäjänteisten investointiensa tueksi siitä, mihin suuntaan lainsäädäntö ja sitä myötä markkinat ovat tulevaisuudessa kehittymässä.

EK:n jäsenyritysten kautta myös noin 900 000 palkansaajaa on omaksumassa kestävämpiä ja ilmastoystävällisempiä työtapoja ja tuotantoa, mikä voi heijastua myös kotitalouksien käyttäytymiseen ja ilmastotietoisuuteen.

EK myös omistaa Cleantech Finland -brändin ja koordinoi sen toimintaa tavoitteena suomalaisten yritysten cleantech-osaamisen näkyväksi tekeminen maailmanmarkkinoilla. Lisäksi EK on mukana hallituksen kestävän kehityksen toimikunnan yhteiskuntasitoumuksessa ja toteuttaa sitä mm. omia toimitilojaan remontoidessaan.

EK on osapuolena elinkeinoelämän energiatehokkuussopimuksessa 2017-2025, johon on jo liittynyt yli 350 yritystä. EK koordinoi suoraan energiavaltaisen teollisuuden toimenpideohjelmaa sekä yleistä toimenpideohjelmaa palveluille ja teollisuudelle. Edellisellä kaudella 2008-2016 elinkeinoelämän energiatehokkuussopimuksella saavutettiin vuoteen 2015 mennessä noin 13 TWh/a energian säästöä ja vältettiin yli 4,9 milj. tonnia CO2-päästöjä. Taloudellinen merkitys osallistujille näkyi noin 1,4 miljardia euroa alempina energialaskuina.

4. Yleinen lausunto tai ilmastosuunnitelmaan liittyvät kommentit, jotka eivät tulleet esiin yllä.

Yksittäisiä kommentteja/ehdotuksia:

• Energiajärjestelmään tehtävät investoinnit edellyttävät ennustettavaa investointiympäristöä ja toimia tulisi linjata pitkäjänteisesti. Nykyisellään kustannustehokas ilmastopolitiikka ja cleantech sekoittuvat yleisessä keskustelussa. Tilannetta voisi parantaa näkökulmien selkeyttäminen ja jakaminen kahden erillisen otsakkeen alle:
  o Hiilijalanjälki: Suomen omiin päästöihin liittyvä kokonaisuus (Pariisin sopimuksen täyttäminen)
  o Hiilikädenjälki: Suomen tuottamien ratkaisujen kehittäminen ja vaikutukset.
• Ilmastosuunnitelman toimet kohdistuvat ilmastolain mukaisesti taakanjakosektorille. Päästökauppasektorin päästöt vähenevät EU:n yhteisessä päästökauppajärjestelmässä, joka ohjaa investointeja vähähiilisiin teollisuusprosesseihin sekä kypsiin uusiutuviin ja vähäpäästöisiin sähkön-/energiantuotantomuotoihin. Erilliset sähköntuotannon tuet heikentävät päästökaupan ohjausvaikutusta ja sähkömarkkinoiden hintasignaalia, jota vastaan investoinnit uuteen tuotantoon syntyvät. Yhtä tärkeää kuin luopua päästökaupan kanssa päällekkäisistä tuista on huolehtia muun ohjauksen (mm. verotus) päällekkäisyyksien purkamisesta ja yhdenmukaisesta ohjaamisesta kohti ilmastotavoitteita.
• Yhtä lailla päästötavoitteille päällekkäiset tavoitteet päästövähennyskeinoille (esim. energiatehokkuus, uusiutuva energia) tulisi kohdistaa ensisijaisesti päästökauppasektorin ulkopuolisille sektoreille. Siksi myös EU:n 2030-tavoitteissa olevat EU-laajuiset uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden tavoitteet tulee pitää EU-laajuisina eikä jakaa niitä jäsenmaakohtaisiksi tavoitteiksi. Myöskään RED2- ja EED-direktiivien kautta ei saa tulla jäsenmaita sitovasti velvoittavia määrätavoitteita päästökauppasektoreille. Biopolttoaineiden sekoitusvelvoitetta on kuitenkin jatkettava EU-alueella vuoden 2020 jälkeenkin, kuten EU:n komissio esittääkin. Tämä laajentaa biopolttoaineiden markkinaa, yhtenäistää sisämarkkinoita ja tasapuolistaa kustannuksia jäsenmaiden välillä.
• Energiaan liittyvät investoinnit (niin tuotantoon kuin käyttöön) perustuvat pitkän tähtäimen oletuksiin sekä markkina- ja kehitysnäkymiin. EK kannattaa yli hallituskausien pohjautuvien suunnitelmien laatimista ja toivoo niiden viitoittamassa suunnassa pitäytymistä (päivitykset, tarkennukset yms. tietysti tarpeen ja mm. teknologiakehityksen mukaan) investointiepävarmuutta aiheuttavan poukkoilevan politiikan sijaan. Energia- ja ilmastopolitiikan lisäksi myös pitkäaikaisen ja ennustettavan veropolitiikan on oltava osa tätä kokonaisuutta.
• Rakennusten erillislämmityksen lisäksi tulisi päästöjen vähentämisessä huomioida etenkin olemassa olevan rakennuskannan energiatehokkuuden parantaminen (terveelliset sisäilmaolosuhteet turvaten), kun uudisrakentamisessa samanaikaisesti ollaan jo etenemässä kohti lähes nollaenergiarakentamista, sekä älykkään kysyntäjouston hyödyntäminen. Näissä on suuri potentiaali, sillä rakennukset ovat kokonaisuudessaan suuri energiankäyttäjä ja päästöjen tuottaja, vaikka Suomessa toki iso osa tästä kohdistuu päästökauppasektorille, joka on tämän suunnitelman ulkopuolella.

Uudella tuotantoteknologialla Chemigaten päästöt ovat pienentyneet murto-osaan. Sen myötä myös tuotantokustannukset alenevat ja kilpailukyky kansainvälisillä markkinoilla paranee.

EK:n ja Clonet Oy:n ilmastobisneshankkeessa kartoitetaan erilaisten pk-yritysten polkuja uuteen ympäristöystävälliseen liiketoimintaan.

Investoinnit uuteen teknologiaan tuottivat tuloksia

Lapualla toimivan Chemigaten toimitusjohtaja Seppo Lamminmäki ja tutkimus- ja kehityspäällikkö Aki Laine iskevät pöytään vakuuttavia saavutuksia: sähköä on onnistuttu säästämään 60 %, lämpöä 80 % ja vedenkulutus on vähentynyt peräti 95 %. Vuonna 2011 käyttöönotetun tärkkelyksen kuivamodifiointiteknologian ansiosta myös prosessin saantoa on onnistuttu kasvattamaan ja kaatopaikkajätettä sekä jäteveden määrää vähentämään merkittävästi. 11 miljoonan euron investointi oli pk-yritykselle valtava askel.

Chemigate tuottaa tärkkelyssideaineita pääasiassa paperi- ja kartonkiteollisuudelle, jossa niitä käytetään esimerkiksi sitomaan painolaatua parantavaa pigmenttiä paperin pintaan ja antamaan paperi- ja kartonkituotteille lujuutta. Paperin kysynnän laskun vuoksi yhtiö hakee tuotteilleen uusia käyttökohteita muun muassa rakennustarviketeollisuudesta, liimateollisuudesta sekä vedenkäsittelystä. Myös esimerkiksi lääke- ja kosmetiikkateollisuudesta ja biohajoavien pussien tuotannosta löytyy kiinnostavia mahdollisuuksia.

Pärjätäkseen kiristyvässä kilpailussa myös kansainvälisillä markkinoilla Chemigate on panostanut voimakkaasti tuotekehitykseen. Tuotekehityksellä tähdätään vihreisiin innovaatioihin, ja erityistä huomiota kiinnitetään raaka-aineiden uusiutuvuuteen, tuotteiden ekologisuuteen ja pieneen hiilijalanjälkeen sekä tuotteiden turvallisuuteen ja myrkyttömyyteen. Teollisuusasiakkaille hinta on edelleen tärkein valintakriteeri, mutta mitä lähemmäksi kuluttajaa tullaan, sitä suurempi painoarvo on myös tuotteen ekologisuudella.

Tutkimusyhteistyöllä on ollut Aki Laineen mukaan ratkaiseva merkitys, kun Chemigate on lähtenyt alentamaan tuotantokustannuksia ja minimoimaan ympäristökuormitustaan. Omaa tuotantoprosessia on kehitetty yhdessä VTT:n ja oppilaitosten kanssa. Myös työ- ja elinkeinoministeriön myöntämä energiainvestointituki helpotti myönteisen investointipäätöksen tekemistä ja vauhditti uuden teknologian käyttöönottoa.

Havaintoja kevään yrityshaastatteluista

Chemigaten ohella ilmastobisneshankkeessa on haastateltu muidenkin toimialojen pk-yrityksiä. Alla ensimmäisiä havaintojamme haastattelujen ja asiantuntijakeskustelujen pohjalta:

• Ilmastobisnes hyödyttää pk-yritystä eri tavoin. Sen avulla voi alentaa kustannuksia, kehittää uusia innovaatioita ja liiketoimintaa, saada myönteistä näkyvyyttä mediassa, sitouttaa henkilöstöä sekä houkutella yritykseen uusia osaajia ja omistajia.
• Kimmokkeena ilmastotoimille on usein asiakkaiden vaatimukset, mitkä näkyvät mm. kilpailutuskriteereissä sekä muuttuvana kuluttajakäyttäytymisenä.
• Myös yrityksen arvot ovat keskeinen ajuri.
• Yrityksen sitoutuminen, tavoitteiden asettaminen ja riittävien henkilöresurssien turvaaminen ovat perusedellytykset ilmastobisneksen kehittämiselle.
• Ilmastobisnes voi tuoda merkittäviä taloudellisia höytyjä kuten energia- ja materiaalisäästöjä, ja tulokset saattavat olla jopa yllättävän suuria yritykselle.
• Ilmastobisnekseen voi edetä sekä ketterästi kevyillä kokeiluilla että systemaattisesti toiminnan jatkuvaan parantamiseen nojaten. Oppilaitos- ja tutkimusyhteistyö auttavat pääsemään eteenpäin.
• Yritykset ovat edistäneet ilmastobisnestä eri tavoin, kuten sisällyttämällä ilmastonäkökulman strategiaan, ottamalla käyttöön ympäristöjärjestelmän, kehittämällä uutta teknologiaa sekä laskemalla omien tuotteidensa hiilijalanjälkeä ja hyvittämällä päästöjä.
• Ilmastobisneksellä saavutettavan kilpailuedun todentaminen on vielä vaikeaa ja hyötyjen mittaamiseen tarvitaan lisää keinoja.

Tutustu myös ilmastobisneshankkeen muihin case-kuvauksiin

• SKS Groupin ja Heinon Tukun arvioita, kuinka ilmastobisnes etenee kaupan alalla
• Kovasen ja RP Groupin näkemyksiä asiakasvaatimusten merkityksestä liikenteen ilmastomyönteisyydelle
• Nivos Energian ja Etelä-Savon Energian kokemuksia energiamurroksen etenemisestä
• Finn Springin ja Rukakeskuksen esimerkit, siitä kuinka kuluttajavalinnat ruokkivat ilmastobisneksen kasvua

EK:n ja Clonet Oy:n yhteinen hanke jatkuu syksyyn asti, jolloin julkistamme laajemmin näkemyksiä siitä, kuinka ilmastobisnes etenee Suomen pk-sektorilla sekä keinoja kehityksen vauhdittamiseksi.

Jatketaan keskustelua myös somessa tunnuksella #ilmastobisnes.

Ympäristöministeriön lausuntopyyntö hallituksen esitysluonnoksesta laiksi eräiden polttoaineiden elinkaarenaikaisten kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisestä ja laiksi biopolttoaineista ja bionesteistä annetun lain 2§:n muuttamisesta.

EK kiinnittää huomiota lakiesityksen 7 § yksityiskohtaisissa perusteluissa olevaan muotoiluun, jossa todetaan, että ”Käytännössä säännös tarkoittaisi sitä, että ei-kestävien biopolttoaineiden elinkaarenaikaiset kasvihuonekaasupäästöt lasketaan vastaavien korvattavien fossiilisten polttoaineiden (moottoribensiini tai dieselöljy) kertoimilla” ja pyytää täsmentämään nykyisen tulkinnan perusteet täsmällisesti. Nykyinen käytäntö ei ole oikeudenmukainen, vaan ei-kestäväksi tulkitun biopolttoaineen todellinen päästövähenemä tulisi huomioida täysimääräisesti.

Asia on merkittävä sikälikin, että valmistelussa oleva uusiutuvan energian edistäminen -direktiivi (ns. RED2) laajentaa kestävyyskriteerit myös kiinteälle biomassalle. Yllä mainittua tulkintaa vastaava määrittely kiinteälle biomassalle voisi johtaa siihen, että tiukat kriteerit täyttämättömälle bioenergialle tulisi päästökerroin, jolloin sen käytölle jouduttaisiin ostamaan päästöoikeuksia. Tämä olisi kuitenkin vastoin YK:n tieteellisen ilmastopaneelin IPCC:n kansainvälistä käytäntöä, jossa biomassa on uusiutuvana energiamuotona nollapäästöistä. EU:ssa ei tule asettaa omia muista poikkeavia päästökertoimia. Tämä vaarantaisi uusiutuvan energian edistämistavoitteen (kivihiili ja turve voisivat edullisempina polttoaineina korvata bioenergian käyttöä energiantuotantolaitoksissa) sekä aiheuttaisi lisäkustannuksia ja kansainvälistä kilpailukykyhaittaa energian loppukäyttäjille. Mikäli tällaiselta lausunnolla olevan lakiesityksen 7 § tulkintatavalta ei voitaisi muuten välttyä, olisi mm. kiinteän biomassan GHG-kriteerejä (-80%/-85%) alennettava RED2-direktiivin käsittelyssä esimerkiksi yhdenmukaistamalla GHG-kriteerit liikenteen vastaavien kanssa (-60%/-70%), jolloin varmistettaisiin suurimman osan bioenergian käytöstä olevan kestävää ja nollapäästöistä.

EK toteaa lisäksi, että lakiehdotuksen 13 § 2 momentin mukainen laiminlyöntimaksu (enintään 1 prosentti liikevaihdosta) on kohtuuton laiminlyöntiin suhteutettuna. Toimialan yritysten liikevaihto on toiminnan luonteesta johtuen suuri, jolloin laiminlyöntimaksu voisi nousta yksittäisellä yrityksellä jopa yli 100 miljoonaan euroon. Useissa maissa laiminlyöntimaksu on suhteutettu täyttämättä jääneen velvoitteen hintaan (xx €/tCO2).

Luonnos hallituksen esitykseksi laeiksi uusiutuvilla energialähteillä tuotetun sähkön tuotantotuesta annetun lain ja tuulivoiman kompensaatioalueista annetun lain 6 §:n muuttamisesta.

Hallituksen esityksen tavoitteena on luoda määräaikainen (2018-2020) teknologianeutraali ja kustannustehokas kilpailutukseen perustuva tuotantotukijärjestelmä, jolla lisättäisiin Suomen uusiutuvaa sähköntuotantoa kahden terawattitunnin vuosituotannon verran.

EK pitää hallituksen tukijärjestelmältä vaatimia tavoitteita hyvinä. Tuotantotukijärjestelmä on välivaiheen ratkaisu ennen kuin EU:n päästökauppa ja sähkön markkinahinnat ohjaavat tehokkaammin energiajärjestelmän investointeja. EU:n valtiontukisäännöt edellyttävät tuotantotuen kilpailutusta ja tällä tavoin saadaan markkinaehtoisempi tukitason määritys ja todennäköisesti ylitukien uhka pienenee. Uusiutuvan sähköntuotannon hankkeita on toteutettava edullisuusjärjestyksessä, jotta kustannustehokkuustavoite toteutuu.

Teknologianeutraaliusvaatimus ei kuitenkaan toteudu, kun vesivoima on jätetty järjestelmän ulkopuolelle. Myös CHP:n ehdot vaikuttavat niin kireiltä, ettei tehokkaan sähkön ja lämmön yhteistuotannon edistäminen tunnu olevan esityksen tarkoituksena. Kaukolämmön yhteydessä tuotettavan sähköntuotannon kannattavuus on heikentynyt viime vuosina tuetun uusiutuvan sähkön lisätessä tarjontaa ja alentaessa sähkön markkinahintaa. Jos kaukolämpö-CHP korvautuu enenevästi erillisillä lämpökattiloilla, on uhkana koko Suomen tehotasapainon ylläpitämisen vaarantuminen talven huippukulutusaikoina. CHP-tuotannon tulevaisuudesta olisikin käynnistettävä selvitys pikaisesti.

EK ei ole kannattanut uuden tuotantotukijärjestelmän käyttöönottoa, sillä se on markkinoille haitallinen yritystuki. Yritystukien karsimisesta keskustellaan paljon, joten uuden tuotantotukijärjestelmän käyttöönotto on vastoin tätä yleistä trendiä. Kun tuki on kuitenkin päätetty ottaa käyttöön, tulisi tukijärjestelmä suunnitella siten, että markkinoihin vaikutetaan mahdollisimman vähän. Tukijärjestelmien käyttöönoton jälkeenkin markkinahintasignaalin tulisi ohjata tuotantoa sekä investointeja erilaisiin tuotantolaitoksiin. Esitykseen valittu liukuvan ja kiinteän preemion yhdistelmä ei kuitenkaan ota tätä huomioon parhaalla mahdollisella tavalla. Valittu preemiomalli tukee tuotantoa sitä enemmän, mitä enemmän siitä on tarjontaa eli päinvastoin kuin mitä markkinahintasignaali ohjaa. On erittäin tärkeää, että preemiomalliin on säädetty 30 euron/MWh viitehinta ja että negatiivisten sähkönhinnan ajoilta ei makseta tukea.

Mitä enemmän energiajärjestelmää rakennetaan ja tuetaan markkinahintasignaaleista riippumatta, sitä enemmän tulee painetta tukea jotain muuta järjestelmän osaa (esim. kapasiteettimekanismit, kysyntäjoustoratkaisut, varastointiratkaisut), koska markkinahinta ei muodostu aidon kysynnän ja tarjonnan perusteella. Siksi ensi vuosikymmenellä EU:n neljännellä päästökauppakaudella ei enää tule ottaa uusia päällekkäisiä tukia käyttöön. Nykyisen syöttötariffin ja lausunnolla olevan tuotantotukijärjestelmän ’hännät’ jatkuvat kuitenkin aina vuoden 2030 tienoille aiheuttaen yhteensä muutaman sadan miljoonan vuosikustannukset. Uuden tuotantotukijärjestelmän tukiaika tulisi lyhentää 8 vuoteen ehdotetusta 12 vuodesta, jottei sähkömarkkinoiden vääristyminen jatku jopa 2030-luvulle saakka ja myös koska teknologian kehittyminen on nopeaa ja vaikeasti ennustettavaa.

EU:n energiaunioni ja siihen sisältyvät vuoteen 2030 tähtäävät tavoitteet ovat edenneet ratkaiseviin päätösvaiheisiin. EK:n, SAK:n, Akavan ja STTK:n mukaan Pariisin ilmastosopimuksen ja EU:n energia- ja ilmastopolitiikan vaatimukset tulee täyttää jäsenmaiden kesken mahdollisimman tasapuolisesti sekä huomioiden myös kansainvälinen kilpailukyky ja työllisyys.

Yleisesti ottaen energiaunionia ja sen lakihankkeita viedään keskusjärjestöjen näkemyksen mukaan oikeaan ja kannatettavaan suuntaan. Haluamme kuitenkin nostaa esille seuraavat kriittiset kysymykset, joiden jatkovalmisteluun on lähikuukausina erityisesti panostettava:

• Päästökaupassa ilmaisjakoa on kasvatettava 5 %-yksikköä, jos Euroopan ilmastotehokkaimmillekaan laitoksille ei muutoin riitä tarpeeksi ilmaisia päästöoikeuksia. Tällä torjutaan myös hiilivuotoriskiä eli teollisuuden ja työpaikkojen siirtymistä kevyempien ilmastovelvoitteiden maihin Euroopan ulkopuolelle. Samalla päästömarkkinoilta voidaan siirtää markkinavakausvarantoon kaksinkertainen määrä päästöoikeuksia, mikä parantaa vähähiilisten investointien hintakilpailukykyä.
  Päästökauppatulot on suunnattava ensisijaisesti päästökaupasta johtuvien epäsuorien kustannusten kompensaatioon ja YK:n ilmastorahastoon. Ilmastopolitiikan mahdolliset negatiiviset työllisyysvaikutukset voidaan minimoida lisäämällä tutkimus- ja tuotekehitysinvestointeja sekä kansallista uudelleen-, täydennys- ja muuntokoulutuksen rahoitusta.
• LULUCF-asetuksen osalta tärkeää on turvata metsähakkuita koskevien laskentasääntöjen oikeudenmukaisuus: jäsenmaita ei tule rangaista kestävästä metsienkäytöstä. Näin kyetään turvaamaan yritysten toimintaedellytykset ja kilpailukyky, joka muutoin heikkenisi joko tuontipuun lisäämisen muodossa tai veronmaksajille, yrityksille ja kuluttajille koituvien kustannusten nousuna. Tämä puolestaan vaikuttaisi vahingollisesti työllisyyteen ja kansantalouteen. Samalla Suomen tulee sitoutua jatkamaan metsien kumulatiivista hiilinielujen kasvattamista hilliten ilmaston lämpenemistä. Tämä edellyttää luonnon monimuotoisuuden paremmin huomioivaa metsänhoitoa.
• Uusiutuvan energian direktiiviin (RED2) sisältyvissä bioenergian kestävyyskriteereissä toivomme pitäydyttävän komission tasapainoisessa esityksessä sen esimerkiksi rajautuessa päästökaupan tavoin yli 20 megawatin laitoksiin. Tällöin Euroopan bioenergiasta 75 % on mukana ja samalla vältetään ylimääräinen byrokratia ja lisäkustannukset. Bioenergialle esitettyjä kriteerejä olisi syytä kuitenkin kohtuullistaa: mm. elinkaaren aikaisten päästöjen pitäisi komission mukaan alittaa kivihiilen taso jopa 80–85 %, jolloin jotkut bioenergiajakeet (esim. puupelletit) uhkaavat jäädä kestämättömiksi (vrt. VTT:n laskelmat), jolloin kivihiilen korvaaminen bioenergialla voisi vaarantua.
• Energiatehokkuustavoite tulee säilyttää Eurooppa-neuvoston lokakuussa 2014 hyväksymässä muodossa ohjeellisena sekä EU-tasolla että kansallisesti. Tällöin energian käyttö voi tehostua joustavasti ja minimikustannuksin.

Toivomme, että näkemysten vaihto jatkuu aktiivisena ja eri osapuolia kuunnellen.

Jyri Häkämies, toimitusjohtaja, EK

Jarkko Eloranta, puheenjohtaja, SAK

Sture Fjäder, puheenjohtaja, Akava

Antti Palola, puheenjohtaja, STTK

Keskusjärjestöjen vetoomus  PDF-tiedostona suomeksi ja englanniksi.

Jotta ilmastoneuvotteluiden aikataulu pitäisi, pitäisi Bonnissa syntyä jo luonnos Pariisin ilmastosopimuksen toimeenpanosäännöistä. EK:n edustaja lähtee Bonniin seuraamaan erityisesti edistymistä päästöjen hinnoittelussa ja sitä tukevissa mittaus- ja raportointisäännöissä.

Bonnissa käynnistyy 6.11. YK:n COP23-ilmastokokous, jota EK:n johtava asiantuntija Mikael Ohlström on paikan päällä seuraamassa 15.–18.11.

Ohlströmin mukaan neuvotteluilta odotetaan jo alustavaa luonnosta Pariisin ilmastosopimuksen toimeenpanosäännöistä, jotta ne voitaisiin lyödä lukkoon ensi vuoden lopulla Puolan isännöimässä COP24-kokouksessa. Muussa tapauksessa on vaarana, ettei Pariisin ilmastosopimuksen toimeenpanoa ehditä aloittaa sovitun mukaisesti vuonna 2020.

COP23-ilmastoneuvottelut järjestetään Saksan Bonnissa, joskin virallisena isäntämaana toimii Fidzi. Poikkeuksellinen järjestely on ymmärrettävä, jottei noin 2000:n neuvottelijan ja 20 000:n tarkkailijan ja vierailijan tarvitse matkustaa eteläiselle Tyynellemerelle. Fidzillä on Bonnin neuvotteluissa seuraavat painopisteet:

• Toimeenpanosääntöjen edistäminen
• Eteneminen sopeutumiseen sekä menetyksiin ja vahinkoihin liittyvissä kysymyksissä
• Huomion kohdistaminen valtameriin
• 1,5 asteen koalition rakentaminen (Grand Coalition for 1.5C eli päästöjen vähentämisen kunnianhimoa lisäävä ryhmä)

Lisäksi varsinaisten neuvottelujen ulkopuolella tapahtuu paljon. Kokouksessa mm. lanseerataan lukuisia uusia konkreettisia aloitteita ilmastonmuutoksen hillintä- ja sopeutumistyön edistämiseksi.

Edessä on myös virallisten neuvottelijoiden ja tarkkailijoiden välinen ensimmäinen avoin vuoropuhelu, mitä Ohlström odottaa mielenkiinnolla:

– Viime aikoina on ollut paljon puhetta eri sidosryhmien läsnäolosta neuvotteluissa. Sen sijaan, että niiden läsnäoloa pyrittäisiin rajoittamaan, tulisi päinvastoin pohtia, kuinka esimerkiksi elinkeinoelämän asiantuntemusta päästäisiin parhaiten hyödyntämään  markkinamekanismien säännöistä sovittaessa.

Elinkeinoelämälle tärkeitä asioita ovatkin Ohlströmin mukaan juuri päästöjen globaali hinnoittelu ja sitä varten luotavat kaupankäyntimekanismit. Nämä puolestaan edellyttävät ns. läpinäkyvyyskehikon sääntöjen kehittämistä: päästöille tarvitaan luotettavat mittaus-, raportointi- ja todentamismenettelyt. Tässä onkin haastetta, sillä joissakin valtioissa esimerkiksi kasvihuonekaasuinventaario on tehty viimeksi 2000-luvun vaihteessa. Tällaiselta pohjalta päästöjen hinnoittelumekanismit eivät voi toimia.

Pariisin ilmastosopimuksen tilanne:

• Pariisin ilmastosopimuksen on ratifioinut 169 valtiota ja allekirjoittaneet kaikki osapuolet (yli 190 valtiota) Syyriaa lukuun ottamatta.
• USA on presidentti Trumpin johdolla ilmoittanut irtautuvansa Pariisin ilmastosopimuksesta, mikäli sitä ei saada neuvoteltua heille paremmaksi. Kesän G20-kokous kuitenkin ilmaisi sitoutuneisuutensa (ilman USA:ta) Pariisin ilmastosopimukseen jatkossakin, eikä sopimuksen uudelleen neuvotteluita aiota YK:n puolellakaan käynnistää.
• Muutkin maailman maat ovat edelleen sitoutuneita sopimukseen, eivätkä ole lähteneet seuraamaan USA:n esimerkkiä.
• 100 miljardin dollarin ilmastorahoitus köyhille maille on haasteiden edessä, mikäli USA ei osallistu täysimääräisesti sen rahoittamiseen.
• Pariisin ilmastosopimuksen toimeenpano käynnistyy vuodesta 2020 alkaen ja sopimuksen toimeenpanosäännöistä olisi päästävä sopuun jo 2018 loppuun mennessä, mutta tämä aikataulu saattaa venyä, mikäli Bonnissa ei saada sovittua jo luonnosta säännöistä.